Punkit ja lemmikit — koirien ja kissojen punkkitarkastus

Koirat, kissat ja monet muut lemmikit elävät tiiviissä kosketuksessa luonnon kanssa — niitä ulkoilutetaan heinikkoisilla poluilla, ne juoksevat pensastoissa ja kieriskelevät ruohikossa. Punkki ei kysy, onko sen seuraava ateria ihminen vai lemmikki. Juuri siksi lemmikkien punkkialtistus on erilainen kuin ihmisten: useimmat lemmikit altistuvat punkeille jokaisella ulkoilukerralla, niiden turkki kerää punkkeja tehokkaasti, eivätkä ne osaa kertoa, missä punkki on kiinni.

Tällä sivulla käydään läpi lemmikkien punkkiriskit Suomessa, mitä tauteja punkit voivat tartuttaa koiraan tai kissaan, miten punkki poistetaan turvallisesti turkin alta ja milloin on aika mennä eläinlääkäriin.

Punkit ja lemmikit Suomessa

Koirat ovat lemmikkieläimistä selvimmin alttiita punkeille. Jokainen metsä- tai heinikkolenkki on tilaisuus punkin tarttumiseen — koira kulkee kasvillisuuden tasolla, jossa puutiaiset odottavat isäntäänsä heinänkorren tai aluskasvin latvuksessa. Koira ei pysähdy poistamaan punkia eikä se huomaa pientä nymfiä turkissaan.

Kissoilla riski on myös merkittävä, vaikka vaihtelua on enemmän kuin koirilla. Ulkona liikkuva kissa altistuu punkeille käytännössä yhtä paljon kuin koira. Sisäkissa on selvästi pienemmässä riskissä, mutta yksittäinen ulkokäynti riittää.

Kaniinit ja muut pieneläimet — kuten marsu tai gerbiili — elävät yleensä suojatuissa olosuhteissa, joten niiden punkkialtistus on selvästi harvinaisempaa. Kuitenkin ulkotarhoissa tai kesäaikaan pihalla liikkuvat kaniinit voivat myös altistua.

Turkki suojaa hieman: se hidastaa punkin pääsyä iholle ja pakottaa sen etsimään ohuempiihoisen paikan — tyypillisesti korvan sisäpinta, nivuset, kainalot, varpaiden välit ja vatsa. Mutta turkki myös piilottaa punkit tehokkaasti. Pienet nymfit — halkaisijaltaan noin 1–2 mm — katoavat helposti paksun aluskarvauksen sekaan. Tämä tekee tarkastuksesta sekä tärkeämpää että vaativampaa kuin ihmisillä.

Kissoilla borrelioosin tarttuminen on osoittautunut tutkimuksissa harvinaisemmaksi kuin koirilla, vaikka mekanismi on periaatteessa sama. Kissat näyttävät sietävän Borrelia-tartuntaa koiria paremmin, mutta se ei tarkoita, että riski on olematon.

Punkkikausi alkaa Suomessa jo huhtikuussa ja jatkuu usein marraskuun alkuun. Lemmikkien punkkialtistus on korkein juuri aktiivisimpien punkkikuukausien aikana.

Mitä tauteja punkit voivat tartuttaa lemmikkiin

Punkit voivat siirtää useita bakteeri- ja alkueläintartuntoja lemmikkeihin. Tärkeimmät Suomessa tunnetut taudit ovat seuraavat.

Koirien borrelioosi (Borrelia burgdorferi sensu lato) toimii samalla mekanismilla kuin ihmisten borrelioosi. Punkki siirtää Borrelia-bakteerin pureman kautta. Tartunta ei aina aiheuta oireita, mutta kun oireita ilmenee, tyypillisiä ovat ontuminen, nivelkivut, kuume, väsymys ja ruokahaluttomuus. Vakavimmissa tapauksissa borrelioosi voi aiheuttaa koiralle munuaistulehduksen. Hoitona eläinlääkäri käyttää antibioottikuuria.

Granulosyyttinen anaplasmoosi (Anaplasma phagocytophilum) on Suomessa yleistyvä punkkivälitteinen bakteeri-infektio, joka tarttuu myös koiriin ja kissoihin. Oireet muistuttavat borrelioosta: kuume, väsymys, ruokahaluttomuus, ontuminen. Lisäksi voi esiintyä silmien punoitusta tai sidekalvotulehdusta, joka on anaplasmoosille tyypillinen löydös. Diagnoosi ja hoito kuuluvat eläinlääkärille.

Babesioosi (Babesia canis) on alkueläimen aiheuttama punaisolujen hajoamissairaus. Se on Suomessa vielä harvinainen, mutta levinnyt etelästä koilliseen viime vuosikymmeninä — lämpenevä ilmasto laajentaa siihen sopivien punkkien levinneisyysaluetta. Babesioosi voi olla hengenvaarallinen: oireita ovat korkea kuume, voimakas väsymys ja verivirtsa (hemoglobinuria), joka on vakavan punasoluhajoamisen merkki. Tarvitaan välitön eläinlääkärihätä.

Erlikioosi (Ehrlichia canis) on toinen anaplasmaatteihin kuuluva bakteeri-infektio, joka voi tarttua koiraan. Oireet voivat ilmaantua viikkojen tai jopa kuukausien viiveellä tartunnasta ja vaihdella lievistä — kuume, heikotus — vakaviin veriarvomuutoksiin, kuten trombosytopeniaan. Eläinlääkärin diagnoosi ja hoito ovat välttämättömiä.

Kaikki nämä taudit ovat hoidettavissa, kun ne tunnistetaan riittävän aikaisin. Avainasia on muistaa, että oireet voivat ilmaantua viikoista kuukausiin pureman jälkeen — ja että lemmikki ei osaa kertoa, milloin se sai puremansa.

Punkin poisto lemmikistä — sama tekniikka, eri haasteet

Punkin poistotekniikka lemmikistä on periaatteessa sama kuin ihmisestä: tartu punkiin mahdollisimman läheltä ihoa, vedä suoraan ylöspäin tasaisesti. Älä kierrä, älä puristele, älä käytä öljyä, alkoholia tai muita aineita. Lue yksityiskohtaiset ohjeet sivulta punkin poisto -ohjeet.

Käytännössä lemmikistä poistaminen tuo omat haasteensa.

Turkki. Punkki on usein piilossa paksun tai aaltoilevan turkin alla. Jaa turkki osiin systemaattisesti — erityisesti korvan sisäpinnalla, kaulan alla, kainalossa, nivusissa, varpaiden välissä ja vatsan alueella. Hyvä valaistus auttaa huomattavasti.

Pienen punkin löytäminen. Nymfit ovat niin pieniä — noin 1–2 mm — että ne tuntuvat sormenpäässä lähinnä pieneltä kovalta kohoumalta. Käy turkki läpi sormenpäillä, älä pelkästään silmämääräisesti.

Lemmikin pitäminen paikallaan. Koira tai kissa saattaa liikkua tai vastustella poistamisen aikana. On tärkeää tehdä toimenpide rauhallisesti ja tukevasti — jos punkki irrotetaan väärään suuntaan tai se katkeaa, suukappale voi jäädä ihoon. Kaksi ihmistä tekee toimenpiteestä helpomman: toinen pitää, toinen poistaa.

Teräväkärkiset pinsetit ovat erityisen tärkeät pieniä punkkeja varten. Tavallisilla tylpillä pinseteillä pieniä nymfejä ei pysty ottamaan tukevasti kiinni ilman, että puristaa punkin rungosta — mikä lisää tartuntariskiä. Hyvät teräväkärkiset pinsetit tai erityinen punkkipinsetti ovat käytännön välttämättömyys lemmikinomistajalle.

Poistamisen jälkeen merkitse päivämäärä muistiin ja seuraa puremakohtaa ja lemmikin yleistilaa seuraavien viikkojen ajan.

Ehkäisy: rokotteet, punkkikarkotteet ja tarkastusrutiini

Lemmikkien punkkisuojauksessa on kolme toisiaan täydentävää keinoa.

Koiran borrelioosirokote on saatavilla eläinlääkäriltä. Rokote ei ole pakollinen, mutta eläinlääkärit suosittelevat sitä koirille, jotka liikkuvat paljon punkkialueilla — erityisesti rannikolla ja saaristossa, missä Borrelia-kantajapunkkien osuus on suurin. Rokotteen teho ei ole sataprosenttinen, joten se ei korvaa muita suojakeinoja, mutta pienentää sairastumisvaaraa merkittävästi. Kissoille borrelioosi-rokotetta ei ole saatavilla.

Paikallisesti annosteltavat punkkikarkotteet (spot-on-valmisteet) ovat yleisimmin käytettyjä lemmikkien punkkitorjuntaan. Markkinoilla on useita tehoaineita ja valmisteita — esimerkiksi fluralaner (Bravecto), fiproniili (Frontline), permetriini (Advantix) ja muut. Eri aineet sopivat eri tavoin eri eläimille: esimerkiksi permetriinipohjaiset valmisteet voivat olla vaarallisia kissoille, vaikka ne toimivat hyvin koirilla. Eläinlääkäri neuvoo, mikä valmiste sopii juuri sinun lemmikillesi sen painon, iän, terveydentilan ja elintapojen perusteella.

Kokovartalotarkastus jokaisen ulkoilun jälkeen on yksinkertaisin ja tehokkain arkitoimi. Älä luota pelkästään karkotteisiin — ne eivät poista kaikkia punkkeja, ja resistenssiä esiintyy. Systemaattinen tarkastus paljastaa kiinnittyneen punkin ennen kuin se ehtii olla kiinni vuorokauden.

Tarkista erityisesti: korvien sisäpinnat ja korvien ympäristö, kaula ja kaulan alta, kainalot, nivuset, varpaiden välit, vatsa, hännänjuuri. Nämä ovat paikkoja, joissa turkki on ohuempaa ja iho lämpimämpää — juuri sellaisia kohtia, joihin punkki hakeutuu.

Lisää tietoa punkkikauden ajoituksesta ja intensiteetistä löydät sivulta punkkikausi.

Milloin eläinlääkäriin

Punkin purema lemmikissä ei automaattisesti tarkoita sairautta — suurin osa puremista ei johda tautiin. Mutta tietyt oireet ovat selkeitä merkkejä siitä, että eläinlääkärikäynti on tarpeen.

Hakeudu eläinlääkäriin viivytyksettä, jos lemmikillä on:

• Ontuminen useammalla jalalla tai ontuminen, joka vaihtaa jalkaa — tämä on borrelioosin ja anaplasmoosin tyypillinen oire
• Korkea kuume — käyttäytymisen muutos, hengityksen kiihtyminen tai tärynä kuumosta
• Poikkeuksellinen väsymys ja liikuntahaluttomuus — lemmikki ei jaksa tehdä asioita, jotka normaalisti kiinnostaisivat
• Ruokahaluttomuus useammaksi päiväksi
• Verivirtsa tai poikkeuksellisen tumma virtsa — tämä voi olla babesioosin merkki ja on aina kiireinen hätätilanne
• Silmien punoitus tai sidekalvotulehdus — yksi anaplasmoosin tunnusomaisista oireista

On tärkeää korostaa: lemmikki ei välttämättä näytä sairaalta ensimmäisinä päivinä. Oireet voivat ilmaantua viikoista kuukausiin punkin pureman jälkeen. Muista kertoa eläinlääkärille, jos olet havainnut lemmikin saaneen punkin pureman — tai jos lemmikki on liikkunut punkkialueilla, vaikka et olisi löytänyt punkia.

Eläinlääkäri tekee diagnoosin verikokein ja muilla tutkimuksilla. Useimmat punkkivälitteiset tartunnat ovat hoidettavissa antibiooteilla tai muilla lääkkeillä — hoidon aloittaminen ajoissa on kuitenkin ratkaisevaa toipumisen kannalta.

Lisää yleisiä punkkikysymyksiä löydät sivulta usein kysyttyä.